Olin jo toisella kymmenellä kun menin joulun alla
äidin kanssa piilottamaan joululahjoja kellariin
(Miksi muuten juuri sinne? Talo ei ollut ihan pieni
ja kellarissa oli vain juurikkaita, perunoita, hilloja ja mehuja
ja kellarin haju...) Äiti antoi syliini nuken joka hänen mukaansa oli
lahja pikkusiskolleni. En tiedä miltä naamani näytti, mutta
ajattelin silloin, että minä olisin halunnut sen nuken.
Ei se ollut tuollainen kuin nukke kuvassa.
Sellainen kangasmolla, jolla oli myssykin päässä kiinniommeltuna.
Jouluna "pukki" luki kortista: " Minä olen Molly-molla, tahtoisin sun omas olla!"
ja sitten: Siskolle!! Sain sen nuken. Paras lahja taisi olla se.
Tuota korttia tehdessänikin mietin
mahtoiko äiti vain testata pitäisinkö nukesta ollenkaan.
Taisi jo olla murkkuoireilua silloin. On ollut siis pitkä murrosikä.
Myöhäisbuberteetti on justiin menossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti