Tuosta linkistä Viken Askarteluvuorelle ja haasteen sisältöön.
Minulle oli heti selvää, että kortti tulee kertomaan äidistäni.
Jo karjalan kunnailla lehtii puut......
vie sinne mun kaipuuni pohjaton....
Jos olisin näytteliä olisi tämä se metodi jolla saisin nopeasti surullisen ilmeen ja kyyneliä poskille.
Kortin teon aikan ymmärsin myös, että tuo pohjaton kaiho on eri asteista eri ihmisten kohdalla.
Äidiltäni jäi sinne paitsi koti, myös rakkaitten hautoja.
Yksi veli oli kuollut jo vauvana ja sisko Siiri 9 vuotiaana.
Yksi veljistä oli ehtinyt jo rakentaa oman talon ja myös sattaa hautaan nuorena kuolleen vaimonsa.
Äiti kävi yhden veljensä kanssa vanhoilla päivillään siellä kotikonnuillaan.
Varmasti hän kaipasi sinne aina.
Kiitos Vikke tästä tunteita nostattaneesta haasteesta!
Jotenkin on vaikea saada korttiin murustakaan tästä kaikesta mikä mielessä pyörii siksi tästä tuli
tälläinen avattava ATC
ja taustalla soi.....
3 kommenttia:
❤
Ihana postaus. Minunkin isäni oli karjalainen ja minäkin aivan tyylipuhtaasti perinyt itkun ja yhtäaikaisen naurun ja vilkkaan luonteen.
Kaunis ja surullinen tarina. Sota-aika on kyllä jättänyt monenlaisia haavoja ihmisten mieliin ja kaipuuta entiseen, kun kaikki tuttu ja turvallinen on murskattu. Me saamme olla kiitollisia tänään siitä, että menetyksistä huolimatta nämä ihmiset jatkoivat elämää ja rakensivat maan uudelleen <3
Lähetä kommentti